LWR 6 on valmistettu Tampereella Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n eli Tampellan tehtaalla. Veturi valmistui vuonna 1909 ja sai valmistusnumerokseen 141, eli se on 141. Tampellan valmistama veturi.
Tekniikkaa
LWR 6 on halko- ja vesivaunulla eli tenderillä varustettu kaksoiskoneistohöyryveturi, jossa on neljä vetävää pyöräkertaa. Vetopyörästön etupuolella on lisäksi yksi kääntyvä juoksupyöräkerta, jonka tarkoituksena on tasata kulkua kaarteissa. Tenderi on kaksiakselisten telien varassa.
LWR 6 on varustettu rakennusajankohtanaan vielä melko harvinaisella tulistimella, eli höyrykattilan kehittämä höyry käytetään ennen sylinterikoneistoon johtamista tulistinputkien kautta tulitilassa, jolloin paineisesta höyrystä saadaan irti suoraan kattilasta tulevaa höyryä parempi hyötysuhde. Höyrykattilan työpaine on 10 kg/cm² ja kattilan vesitilavuus on noin 3,3 m³. Tenderin vesitilavuus on noin 8,5 m³ ja polttoainetilan tilavuus 5 m². Polttoaineena käytetään puuta.
Veturi on varustettu höyrykäyttöisellä jarrulla ja tenderin pyöräkertoihin vaikuttavalla seisontaruuvijarrulla. Sen paino työkunnossa on tenderi mukaan luettuna 54,5 tonnia.
Aika aktiiviuran jälkeen
LWR 6 oli aktiivikäytössä yhteensä 51 vuoden ajan, eli vuodesta 1909 aina 19.4.1960 saakka. Veturi siirtyi Loviisan kaupunginmuseon omistukseen ja se asetettiin muistomerkiksi Loviisan keskustaan. Museorautatieyhdistys sai neuvottelujen jälkeen jo varsin huonoon kuntoon päässeen veturin hallintaansa ja LWR 6 siirrettiin 23.9.1982 Minkiölle sisäsäilytykseen. Myöhemmin hinauskunnossa oleva veturi kunnostettiin näyttelyesineeksi.
Museorautatie sai vuonna 1994 valmiiksi pitkän tähtäimen kehittämissuunnitelman, jonka eräänä kohtana oli kolmannen höyryveturin kunnostaminen ajokuntoon. Tarvetta uudelle veturille oli, sillä juuri valmistunut 8 kilometrin pituinen jatkorata Humppilaan lisäsi museoliikenteen määrää.
LWR 6 oli huonohkosta kunnostaan huolimatta otollinen kunnostuskohde, sillä se on teknisesti hyvin samanlainen ajokunnossa olevan Hyvinkään-Karkkilan rautatien nro 5:n kanssa. Lisäksi kotimaiseen veturiin löytyi runsaasti varaosia myös VR:n vetureista. Veturi tosin ei kuulunut Museorautatieyhdistykselle, vaan Loviisan kaupungille. Käytyjen neuvottelujen tuloksena Loviisan kaupunki kuitenkin lahjoitti veturin yhdistyksen omistukseen. Kun liikenneministeriön kanssa rahoituksesta käydyt neuvottelut johtivat suotuisaan lopputulokseen, saattoi veturin korjaustyö alkaa syksyllä 1996.
Kunnostustyön vaiheet
Veturin kunnostus tapahtui Jokioisilla Jomeco Oy:n konepajalla. Osan kunnostustyöstä tekivät yrityksen työntekijät ja ulkopuoliset alihankkijat palkattuna työnä. Erityistä asiantuntemusta vaativat työt ja koko hankkeen kokonaissuunnittelun ja johtamisen tekivät museorautatien harrastajat talkootyönä.
Veturi purettiin kunnostustyön aluksi täysin alkutekijöihinsä. Aluksi korjattiin tenderi, joka kuljetettiin valmistuttuaan Minkiölle varastoon.
Höyrykattilaan uusittiin kaikki tuli- ja lieskaputket. Vuonna 1934 Heusinger-tyyppiseksi muutettu luistinliikuntakoneisto muutettiin takaisin alkuperäiseksi Stephenson-tyyppiseksi rakentamalla koko koneisto uudestaan mallikappaleiden ja vanhojen piirustusten pohjalta. Erittäin huonokuntoinen hytti rakennettiin kokonaan uudestaan ja runsaasti kadonneita tai vaurioituneita osia vaihdettiin VR:n vetureista saatuihin vastaaviin. Kaikki höyrykattilan ja vedensyöttö- ja jarrulaitteiden putkistot vaihdettiin myös uusiin.
Kunnostuksen yhteydessä veturi palautettiin siihen asuun, jossa se oli ollut 1920-luvulla, eli se maalattiin veturinvihreän sijasta mustaksi. Veturin savupiippu rakennettiin uudelleen alkuperäisen tyyppiseksi Minkiöllä tuolloin varastoituna olleen Hyvinkään-Karkkilan rautatien höyryveturi nro 3:n piipun mallin mukaan. Lisäksi veturiin rakennettiin toimiva asetyleenikaasuvalaistusjärjestelmä. Loppukokoonpano tapahtui pääosin vuoden 1998 keväällä ja kesällä.
Omin voimin liikkeelle
Hanke huipentui lauantaina 15.8.1998, jolloin valmis veturi lastattiin konepajalla kuorma-auton erikoiskuljetuslavetille ja kuljetettiin Minkiölle, jossa se vedettiin auton lavalta kiskoille. Aiemmin Minkiölle kuljetettu tenderi liitettiin veturiin sekä vesisäiliö ja höyrykattila täytettiin vedellä. Ensimmäiset tulet sytytettiin tulipesään saman päivän iltana klo 19.17. Varovaisen ylöslämmityksen ja pienten säätöjen jälkeen LWR 6 liikkui omin konein ensi kerran 38 vuoden, 3 kuukauden ja 26 päivän seisonnan jälkeen sunnuntaina 16.8.1998 klo 14.00.
Veturi luovutettiin koeajojen ja säätöjen jälkeen Museorautatieyhdistykselle perjantaina 21.8. järjestetyssä tilaisuudessa, jossa hanketta rahoittaneen liikenneministeriön edustaja, hallitusneuvos Jaakko Pohjola luovutti veturin Museorautatieyhdistyksen puheenjohtaja Antti Välkille. Korjaushankkeeseen kului aikaa yhteensä kaksi vuotta ja palkkatyön lisäksi tehtyjä talkootunteja kertyi yhteensä 6 000. Rahaa kunnostus maksoi 921 000 silloista markkaa.
Museojunaliikenteessä LWR 6 on toiminut vuoden 1999 keväästä alkaen. Vuonna 2009 sata vuotta täyttänyt veturivanhus on osoittautunut luotettavaksi ja hyväkulkuiseksi työjuhdaksi.